Muutosvastarinnasta vallankumoukseen
Muutama päivä sitten valtiovalta aloitti kovan rummutuksen pk-yritysten roolista Suomen tulevaisuuden rakentajina. 
Minäkin toivon, että tämän muutoksen voima tullaan tulevaisuudessa näkemään. Suomi on pullollaan innovatiivisia ihmisiä, valmiina toteuttamaan omaa unelmaansa yritystoiminnan muodossa. Elämään kiinni unelmassa ja seuraamaan niitä.
Paradoksaalista nykymenossa on, että mitä suurempaan ääneen jotkut suurliikemiehet vannovat vapaan kilpailun nimeen, sitä sulkeutuneemmassa maailmassa me elämme. Me elämme “in corporation world”. Tämä ei ole tervettä ja tämä johtaa lopulta sen suuren ja mahtavan kapitalismin muuttumiseksi vastapainokseen sosialismiksi. Mitä vähemmän kuluttajilla on valinnan mahdollisuuksia, sitä suuremmissä määrin nämä jättiyritykset hallinnoivat meidän arkeamme. Olemme ajautumassa suunnitelmatalouteen, mitä ei johda valtiot vaan suuryritykset.
Itse toimin arkisessa työskentelyssäni pienyrittäjien kanssa. He eivät ehkä tienaa miljoonia ja miljoonia toiminnallaan, mutta saavat elantonsa ja nauttivat työstään. Itse unelmoin näkeväni maailman taas pientoimijoiden käsissä. Missä ihminen voi olla ylpeä omasta ammattitaidostaan. Missä kaiken ei tarvitse olla “company policy bullshit”.
Miten sitten tukea tuollaisen maailman syntymistä?
Pienillä teoilla. Karttamalla suurketjuja ja tukemalla pienyrityksiä. Ensimmäisenä voi aloittaa karttamalla ketjuvetoisia ravintoloita, ruokakauppoja, vaateliikkeitä ja kuluttaa rahansa erikoisliikkeisiin.
Luoko tämä sitten työttömyyttä? Se luo sitä, mutta se luo myös innostuneisuutta perustaa oma yritys. Kun ketjussa työskentelevä työntekijä huomaa, että markkinoilla on kysyntää ja mahdollisuuksia pärjätä myös omillaan.
Kuulutan myös valtiovallan politiikan täydellistä muuttumista. Markkinoita hallitsevien ketjujen suosiminen tulee lopettaa ja tuki tulee suunnata pienille. Epäonnistuneesta yrittäjästä ei saa leimata rikollista, vaan kaikki keinot tulee käyttää ettei nämä ihmiset syrjäydy. Tätä ei meillä ole todellakaan sisäistetty. Meillä velkojat ja ulosottomies hiipii kannnoilla lopunelämän. Riski on niin suuri, että kuva yrittäjyydestä maalataan uhkakuvilla menetetystä elämästä. Suuryritykset ovat kuulemma liian suuria kaatumaan. Näitä sitten pelastetaan veronmaksajien rahoilla. Kiitoksena nämä globaalit toimijat siirtää tuotannon halpamaihin ja pyllistävät mennessään.
Siskot ja veljet. Meillä on omalla käyttäytymisellä avaimet parempaan yritysilmapiiriin halutessamme. Se avain on meidän kulutuksemme. Seuraavat kahvit ABC:n sijaan siinä torin kotikonditoriossa. Ja firma käyttää tästä lähin ostoissaan hyväkseen enää todellisia liittolaisiaan – kaltaisiaan.
